Kasvu on elämänmittainen matka. Kirsi Mäkinen (2021) kirjoittaa kirjassaan Vastuullinen ihmisyys – Vapautuminen kriiseistä luovaan muutokseen, että ihmisen luonnollinen kasvumatka tekee lapsesta aikuisen, mutta aikuisena ihmisen kasvu on oman rohkeuden ja uteliaisuuden varassa.
Kasvu on syvyyttä, laajuutta ja korkeutta
Kasvua voi havainnollistaa ikään kuin laajenemisena joka suuntaan. Kun ihminen kasvaa kohti uutta korkeutta, kykenee hän näkemään uudenlaisia ajatuksia ja vaihtoehtoja, joita ei ole ennen kokeillut. Kasvun suuntautuessa eteenpäin, ihminen näkee ja oppii hyväksymään todellisuuden, sen mitä on tässä ja nyt, vaikkei se olisi aina kaunista ja ihanteiden mukaista. Ihmisen sivusuuntiin suuntautuva kasvu kuvaa Mäkisen teoriassa nykyisen osaamisen laajentamista uudenlaiseen ympäristöön.
Joskus elämässämme tapahtuvat ikävät asiat johdattavat meidät suoraan sille polulle, joka vie kohti parhaita meille koskaan tapahtuvia asioita.
Mäkinen tuo esiin myös ihmisen sisään ja syvyyksiin suuntautuvan kasvun. Sen myötä ihminen sisäistää mistä hän tulee ja miten menneisyys on häntä muovannut. Hän näkee selkeämmin mitkä asiat juontuvat esimerkiksi hänen lapsuuden perheensä, sukulaisten tai kulttuurin vaikutteista. Kun tarkentaa huomion sisäänpäin kykenee tunnistamaan tunteet, ajatukset ja kokemukset, ja sitä myötä ymmärtämään itseään paremmin.
Joka päivä tulisi tehdä jotain mikä vie epämukavuusalueelle
Jatkuva kiire ja nopeisiin ratkaisuihin pyrkivä elämäntyyli ei tee kasvua helpoksi. Kasvu tarvitsee aikaa ja tilaa. Kasvu nivoutuu usein suuriin epämukaviin tunteisiin, kuten häpeään, pelkoihin ja syyllisyyteen, eikä niiden äärellä oleminen ole helppoa. Kasvu edellyttääkin epämukavuuden sietämistä. Se vaatii rohkeutta, sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä avointa mieltä uuden oivaltamiselle.
Mikä on kuluneen vuoden yksittäinen tapahtuma, joka on ollut sinulle merkittävin kasvun paikka? Mitä siitä opit?
Kasvu on tarpeellinen usein silloinkin, kun se tuntuu tarpeettomalta. Jos polkusi kulkee aina vain tuttua aurinkoista tietä, jossa kaikki on varmaa ja jossa osaat toimia – pelkäätkö ehkä katsoa, mitä ryteikkö voi opettaa? Henkiset kasvupyrähdykset jäävät kokematta, jos elät joka päivän mukavuusalueellasi.
Entäpä jos polku tuntuu kulkevan aina kadun varjoisaa puolta? Voisitko omilla valinnoillasi vaikuttaa siihen, kuinka suuren tilan varjo valtaa? Joskus kasvun kipupiste, kasvuun liittyvä epämukavuusalue saattaa sijaita jonkinlaisen valinnan kohdalla. Jotta varjo ei aina osuisi omalle kohdalle, vaatisi se ehkä ikävän tai epämukavan päätöksen tekemistä.
No pain, no gain!
Vaikeuksien kautta voittoon. Henkinen kasvu on verrattavissa fyysiseen kasvuun. Kuntosalikäynti tai juoksulenkki ei aina tunnu pelkästään hyvältä. Lihaskunnon kasvattaminen vaatii eteenpäin puskemista silloinkin kun hapottaa. Kuntoilun jälkeisenä päivänä lihakset ovat kipeät, mutta treenikauden edetessä voi havahtua siihen, miten kauppakassit yhtäkkiä tuntuvat kevyemmiltä eikä portaissa puuskuta.
Samalla tavoin henkinen kasvu vaatii säännöllistä epämukavuusalueelle hakeutumista. Hetkittäin voi jopa tuntua, että joutuu puskemaan läpi harmaan kiven. Mutta epämukavuuden tunteen, henkisten kasvukipujen, kanssa voi oppia elämään ja siitä voi oppia jopa nauttimaan. Joskus haasteiden keskellä voi havahtua tunteeseen, että kasvaa henkisesti niin vauhdilla että korvissa suhisee!
Kolme kiinnostavaa artikkelia
Tommy Hellsten: Ihmisenä kasvaminen on kipuun suostumista (Täysii)
Ihmisenä kasvamisen ilo ja kipu (Täysii)
Miten kulkea viisaasti eteenpäin tuntemattomassa ja epävarmassa maailmassa? (STT)