Kevään 2021 aikana olin mukana Työllistä taidolla -hankkeessa, jossa tarjottiin konkreettisia neuvoja yrittäjille työvoiman hankkimiseen ja työnantajuuteen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on, että yrittäjä pääsee eteenpäin rekrytoinnissa ja tulevat työsuhteet alkavat mahdollisimman hyvin. Teemoja ovat esimerkiksi:
- rekrytointi ja työvoiman löytäminen
- työpaikkailmoitukset
- työn ostaminen ja vuokraaminen
- työsopimukset, työnantajan oikeudet ja velvollisuudet
- mielikuva yrityksestä työnantajana
- työllistämiseen tarjottava taloudellinen tuki
- julkiset ja yksityiset työllistämiseen liittyvät palvelut
Hankkeen myötä takataskuuni jäi lähes 300 neuvontaa hyvin erilaisille yrityksille. Samalla kun autoimme työntekijöiden löytämisessä, pohdittiin myös pieleen menneitä rekrytointeja. Mukaan mahtui myös puhetta työvoimapulasta ja siitä mikä yhteiskunnassamme pitäisi olla toisin.
Hankkeen edetessä keskusteluiden sisällöt alkoivat toistamaan itseään eikä yllättäviä käänteitä juuri tullut. Hankkeen päättyessä pohdintaan nousi, mitäi siitä jäi käteen ja mitä opittiin – eritoten miten hankkeen viimeinen tapaaminen kiteytti kaiken kuuleman kolmeen muutosajuriin.
Kampaamoalan kipupisteet kumpuavat yrittäjyydestä
Kaikki alkoi kampaamo- ja kauneusalan yrittäjistä. Nämä yrittäjät etsivät pääasiassa sopimus- ja vuokratuoliyrittäjiä vuokraamiinsa toimitiloihin. Pienemmillä paikkakunnilla joskus jopa toiminnalleen jatkajaa.
Kampaamoalaa leimaa yrittäjyys – ja alan työvoimapulaa osittain yrittäjämäisen toiminnan pula. Kampaamoalan yrittäjien kanssa käydyistä keskusteluista nousi esiin erityisesti kaksi seikkaa. Yrittäjän kouluttamat osaajat siirtyvät usein viereiseen rakennukseen omiin toimitiloihin kilpailevaksi yrittäjäksi. Toisaalta vastavalmistuneet kampaajat ohjautuvat monesti suurten kampaamoketjujen palvelukseen, jolloin työkulttuuri määrittyy pikemminkin ketjun lähtökohdista ja oma intohimo katoaa.
Kun koulutus ei vastaa työmaailmaa
Tietyillä aloilla yrittäjät kertoivat rekrytoinnin vaikeudesta siitä näkökulmasta, etteivät koulutus ja reaalimaailman työ kohtaa. Esimerkiksi metsätöihin kouluttautunut nuori ei ole saanut totuudenmukaista kuvaa työn luonteesta kuin vasta metsässä. Tällöin hän saattaa usean opiskeluvuoden jälkeen päätyä toteamaan, ettei kyseinen työ olekaan hänelle. Tai opiskelija on opiskellut alaa sisustusmaalaukseen erikoistuneen opettajan opastuksella, jolloin hänellä ei ole riittäviä taitoja työllistyä muihin rakennusalan töihin.
Miten pääsisi kokeilemaan erilaisia työtehtäviä jo ennen kuin lähdetään alalle kouluttautumaan?
Karuimmillaan nuoren elämästä on kulunut monta vuotta hukkaan opinahjossa, joka ei paranna hänen valmiuksiaan työllistyä hänelle sopivaan ammattiin. Tästä syystä hän saattaa muuttua tulevaisuuden valinnoissaan varovaisemmaksi, ehkä jopa passivoituu.
Hyvä työnantajuus johtaa hyvään työntekijäkehään
Joidenkin yrittäjien kohdalla pohdittiin toimialan houkuttelevuutta ja arvostusta. Aika oli vienyt alan arvostuksen, jolloin yrittäjä itsekin oli vaipunut tunteeseen, ettei työntekijöitä löydy. Näissä kohdin heräsi kysymys, onko alan arvostuksen lisääminen vain yrittäjän vastuulla, vai tarvittaisiinko kenties muita toimijoita, ehkä oppilaitoksia, nostamaan kiinnostusta ja tunnettavuutta työvoimapulaa kokevilla aloilla?
Onko alan arvostuksen lisääminen vain yrittäjän vastuulla?
Täytyy myöntää, että joskus keskusteluissa huomio kiinnittyy myös äänensävyihin, äänen painotuksiin, ääneen lausuttuihin asioihin ja niiden luomaan energiaan, joka yrittäjästä välittyy. Joskus voi pyöriä mielessä teemana hyvä työnantajuus, mistä syystä toiset yrittäjät ovat hyvän työntekijäkehän ympäröimiä ja toiset eivät.
Yrittäjän oma aktiivisuus työllistää työntekijöitä eri vaiheessa, sekä harjoittelijoita että valmiita osaajia, auttaa usein asiaa. Monesti kuitenkin kiire oli se ylitsepääsemätön este, kaikkeen – pysähtymiseen, kiireen selättämiseen ja ajan käyttöön sen osalta, että veisi eteenpäin työllistämiseen liittyviä aiheita.
Kolme muutosajuria työllistämisen tueksi
Hankkeen viimeisen neuvonnan aikana käyty keskustelu kiteytti todella hyvin hankkeen aikana esiin tulleet seikat. Siitä poiminkin kolme asiaa, jotka kyseinen yrittäjä muuttaisi tässä yhteiskunnassa.
Ensimmäinen seikka oli tehdyn työn vastaavuus palkkaan. Pienikatteisilla aloilla palkkaa ei pystytä maksamaan kuin siitä ajasta, kun työtä konkreettisesti tehdään (suoriteperusteinen palkka). Jos yhteiskunta kohdistaisi taloudellista tukea näille työntekijöille, olisi heillä suurempi motivaatio tehdä töitä kuin jäädä kotiin.
Voisiko valtio kohdistaa taloudellista tukea pienikatteisille aloille ja suoriteperusteisesti palkatuille työntekijöille?
Toinen teema kiteytyi työllistämisen helppouteen ja paikalliseen sopimiseen. Ihmisten tulisi voida tehdä töitä joustavammin oman elämäntilanteensa mukaisesti. Erilaisia työmuotoja tulisi olla paremmin tarjolla ja soviteltuna tukien yhteyteen.
Kolmas teema oli työn tekemisen kannattavuus ja verotus. Hän nosti esiin esimerkin ulkomailta, jossa yrittäjä oli kysynyt nuorelta henkilöltä, miksi tämä tekee niin paljon töitä. Vastaus oli selkeä. Nuori halusi joskus oman asunnon ja omaisuutta. Meillä Suomessa merkittävää omaisuutta kertyy useimmiten joko perinnön kautta tai yrittäjälle, joka on onnistunut luomaan todella menestyneen yrityksen ja myymään sen ulkomaisille sijoittajille. Kannustimia tehdä töitä ei verotuksellisista syistä ole.
Lumehakemukset kuormittavat hakuprosessia
Kyseinen yrittäjä nosti esiin myös yhden ratkaisun työvoiman löytämiseksi. Hän koki työntekijän hakemisen työpaikkailmoituksella kovin työlääksi, koska hakemuksia tulee tuolloin paljon myös niiltä, jotka eivät töitä halua tehdä. Kun työttömyystukeen liittyy pakote työhakemusten lähettämisestä, runsas lumehakemusten määrä kuormittaa hakuprosessia. Moni työnantaja jättää työpaikkailmoituksen laatimatta ja odottaa työntekijän löytymistä oman verkoston ja vinkkien kautta.
Toisaalta useissa muissa keskusteluissa nousi esiin juuri puskaradion toimimattomuus. Alan osaajia ei ehkä olekaan enää saatavilla omien verkostojen kautta kuten aiemmin.